sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Hollannin hömpötykset

Olen ihmetellyt tässä että mihinkäs mun kaikki rahat on taas menny. Kaiken järjen mukaan pitäis joka kuukausi jäädä vähän säästöönkin mutta kuitenkin kun kuun loppu alkaa lähestyä niin mä mietin täällä että syödäänkö kaurapuuroa vai hernekeittoa palkkapäivään asti. Hollannissa tuli vähän shoppailtua, mutta en tunnusta että se olisi koko syy kukkaron tilalle. Ja siis kun eihän näitä nyt olis kauppaankaan voinut jättää!

Mun tarvii aina käydä hollanninreissulla sekä kenkäkaupassa että Intratuinissa. Kenkäkaupasta mä ostin kivat roosanväriset pitsimaiharit, mutta niistä ei nyt ole kuvaa koska tä ei ole sellainen blogi. Intratuinissa tykkään vaan pällistellä aina ympärilleni, nykyisin en enää niin usein sekoa siellä. Hollantilainen tulee muodon vuoksi mukaan ja vahtii vähän et mitä kaikkea mä yritän ostaa ja paljonko matkalaukussa on tilaa. Nytkin tehtiin sellainen amatöörimäinen virhe että lähdettiin yhdellä matkalaukulla matkaan! Viikonlopuksi! Hulluutta, siinähän ehtii hyvin täyttää kaksi matkalaukullista kengillä ja askartelutavaroilla.

Tällä kertaa Intratuinissa kävi kummallinen juttu: me molemmat nähtiin jotain mikä piti molempien mielestä ehdottomasti ostaa. Annettiin sille nimeksi Hank:

"Mau!"
Jännitettiin et mitä Francis meinaa Hankista, mutta eipä tuo ole päin edes katsonut. Hank istuu meidän sängyllä nyt sitten päivät pitkät. En ole vielä huomannut et siitä olis lähtenyt karvaa.

Olin Hankin ja hollantilaisen kanssa jo kassajonossa, kun huomasin viereisellä hyllyllä ihania minipuutarhakoristeita. Pakkohan ne oli ostaa. Katsotaan mitä näistä sit keksin.



Hollannissa on paljon sellaisia ihania sekatavarakauppoja, joissa on kaikenlaista ruokatarvikkeista sisutustavaraan. En oikein keksi Suomesta vastaavaa, vähän kuten Tarjoustaloja, mutta paljon tyylikkäämpiä, ainakin näin turistinäkökulmasta. Entisaikojen Vapaa valinnat oli ehkä jo lähempänä vastaavia. Niissä mä sitten kiertelen ja ostan pikkurahalla kaikkea hauskaa mikä mahtuu matkalaukkuun ja mitä en todellakaan tarvitse. Tai saatan tarvitakin, mistäs sen tietää. Ostin paketin kortteja, askartelupaperia, kätevät pikkusakset, leimasimen..mielestäni tällä kertaa aika maltillisesti.



Belgian puolella kävi ilmi että hollantilaisen sisko asuu kierrätyskeskuksen vieressä. Sinnekin sitten vielä piti päästä. Oli hauska kokemus, siellä oli kaikenlaisia aarteita jotka varmaan belgialaisten mielestä näyttää ihan peruskrääsältä, mutta mitkä oli mun silmissä eksoottisia. Tiedätte esimerkiksi täällä jos menee kierrätyskeskukseen niin siellä on jotain baarista pöllittyjä mainossiiderilaseja ja sen sellaista? Niin oli tuollakin, mutta ne oli erilaisia! En ostanut siiderilaseja, mutta ostin eurolla kaksi hienoa mukahopeista lautasta. Niin on nättejä!


Vasemmalla oleva astia on Intratuinista, sain ostaa sillä ehdolla et laitan jonkun vanhan pois. Laitoin! Sisällä siinä on ihania Amaretteja, joita olen etsinyt viime Rotterdam-reissusta lähtien ja joita nyt satuin löytämään vihdoin yhdestä kaupasta. Ne on siis italialaisia, mutta jostain syystä hollannissa ollaan niihin kovin ihastuneta.

Amareteista tuli mieleen et pitäis vihdoin jo harjoitella macarons-leivosten tekoa. Hyviä ohjeita otetaan vastaan. ;) Ne on mun suurta herkkua ja olis kiva jos osaisin itekin niitä väkertää. Noi amaretit maistuu vähän samalta koska niissä on mantelia myöskin.

Koska mä olen tällainen kotoileva mummonalku, niin olen liittynyt lähiaikoina myös paikalliseen Martta-yhdistykseen. Vähän vielä täytyy tehdä hommia et sulaudun joukkoon, aika tiiviisti ovat ne mummot hitsautuneet vuosien saatossa yhteen ja ovat vaikuttaneet vähän hämmentyneeltä kun mä olen ilmestynyt sinne kokouksiin. Viimeksi oltiin ranskalaisen keittiön ruokakurssilla, se oli ihan mukava tapa viettää töiden jälkeinen ilta. Viinit vaan puuttu, ens kerralla otan oman pullon mukaan.


keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Elonmerkkejä

Ilmoittaudun täten takaisin elävien kirjoihin tai ainakin blogimaailmaan. Viime syksyn jälkeen en ole ehtinyt tehdä yhtikäs mitään, enkä ainakaan kirjoittamaan blogia. Tai olisin mä ehtinyt, mut en ole jaksanut. Syytän turvapaikanhakijoita - eiks kaikki ole nykyisin niiden vika muutenkin?

Olen siis tehnyt töitä ja vähän lisää töitä vielä päälle. Pakko se on kun asiakkaita on tullut ovista ja ikkunoista ja vielä tuuletusaukoistakin. Lisätään tähän soppaan ripaus toimimattomia sidosryhmiä niin vatsanpurut on taattu pitkäksi aikaa, samaten menetetyt yöunet. Mulle ei ole koskaan ennen kertynyt ylitöitä, ja yhtäkkiä niitä oli kymmeniä tunteja. Seuraavaksi voikin sitten stressata sitä että koska ylityöt voi pitää pois. Mutta joo, olen siis töiden jälkeen lähinnä retkottanut sohvalla kuola suunpielestä valuen. Hyvinä päivinä on pysynyt neuletyö kädessä, mutta enimmäkseen ei sekään. Tietysti lonkkakipu on ollut välillä ihan sietämätöntä, mikä ei varsinaisesti ole helpottanut elämää myöskään.

Mutta! Nyt mulla on puolipakollinen lomaviikko (muuten olis lomat vanhentunu..) ja torstaina tapaamisaika ortopedian klinikan lonkkaspesialistin kanssa eli ainakin hetkellisesti asiat hyvin. Vaikka eilen oli kyllä vähän samat fiilikset kun tällä kaverilla:


"Me too."


Oltiin just viime lauantai itse Belgiassa ja lennettiin kotiin sunnutaina. Huoli Brysselissä työskentelevistä tutuista ja sukulaisista oli koko eilisen päivän suuri, onneksi iltaan mennessä oli hyviä uutisia. Meille, mutta ei kyllä niille jotka menettivät iskuissa lähiomaisiaan. Oltiin Belgiassa myös joulukuussa, hollantilaisen siskon ja belgialaisen miehensä häissä. Tein tavoistani poiketen jopa matkustusilmoituksen, samoin kun nytkin. Vitsailin kissahoitajalle että laitoin ilmoitukseen hänen puhelinnumeronsa eli jos jotain sattuu eikä meitä saada kiinni niin soittavat sitten hänelle. Ei olis taas pitäny vitsailla.

Vitsailusta aasinsilta virpojiin. Missattiin ne tietysti kun oltiin reissussa vielä sunnuntai. Olipa niistäki saatu Suomessa näköjään kalapaliikki aikaiseksi. Miten jotkut jaksaa? Ensimmäinen ajatukseni tämän yhden poliitikon kommenteista oli että voi kun omat vanhempasi olisivat tajunneet käyttää kondomeja...

Mä olen itselleni luvannut blogin pitämiseen liittyen kaksi asiaa:

1. Tämän kirjoittamisesta ei oteta stressiä. Jos ei huvita kirjoittaa, et kirjoita. Sillä ei ole väliä vaikka menis vuosi ilman uusia päivityksiä. Stressiä on elämässä tarpeeksi muutenkin.

2. Blogissa on se elämä joka alkaa kun asialliset hommat on hoidettu. Koska mun asialliset hommat sisältävät kaikkea sitä mitä tulvii jo muutenkin tuutin täydeltä joka mediasta ja kahvipöytäkeskustelusta, blogissa ei niistä jauheta. Koska töistä saa puhua elämässä muutenkin tarpeeksi.

Edellä mainittuun itsesääntelyyn vedoten jätän nyt omaan arvoonsa virpomisgaten sekä terroristi-iskut ja jatkan blogini toimialaan kuuluvalla linjalla.

Jo monta viikkoa sitten mulla oli viikonloppu, jolloin oli todella suuria vaikeuksia päästää irti työasioista ja -ajatuksista. Hain siis kellarista pääsiäiskoristelaatikon, taas kerran. Hollannissa myydään paljon kivoja koristeita ja jo monta vuotta siellä on ollut joka ikkunassa hienoja asetelmia, jotka roikkuvat koristeoksista. (Tätä on vaikea selittää, googleta "decoratie tak"). Tällainen mullekin oli saatava. Ja koska se piti saada heti, aineistona toimi ihan vaan suomalaisesta metsästä aikoinaan pavekkeelle raahaamani oksa, jonka katkoin osiin.

Suomi-versio

Valmis tuotos saattaa heijastella tuolloista mielentilaani aika tavalla, sen verran on kummallinen kotkotus tämä.


Mut siellä se nyt ulko-ovella roikkuu. Ei ole naapurit vielä nauraneet ainakaan niin kovaa et olis sisälle asti kuulunut.

Tässä on -tietenkin- taas häiden ylijäämäpitsiä ja -nauhaa, nukkekodista ämpäri ja sitten tuollainen pieni tipuriipus, jonka sattumalta löysin jostain sekametelirasiasta. Kivan väriset höyhenet löytyi Prismasta.


Samalla heivasin menemään joulu/talvikoristeet ja vaihdoin tilalle keväisempää. Kukkaverhot, kukkatyynyliinat ja kukkapöytäliinat. Kukka-aika alkakoon! Elossa ollaan!



sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Intiaanikesäfiilis

Syyskuun puoliväli ja tällaiset kelit! Olen istunu parvekkeella neulomassa ja lukemassa kirjaa, hyvin tarkeni eilenkin ihan vaan shortseissa. Raitasukat lähti postin mukana kummipojalle.


Kävin vähän parvekepuutarhaa läpi ja kuukahtaneet kasvit saivat lähtöpassit. Nyt on taas kiva kun on siistiä. 

Auringonkukansiemenistä on lopulta putkahtanut tällaisia.


Keväällä ostettu krysanteemi on koko kesän hengaillut parvekkeella ja kasvattanut vartta sekä lehtiä. Saas nähdä onko tuosta enää tänä vuonna mihinkään.. 



Ekaa kertaa olen saanut siemenestä kasvatettua laventelin. Kukkiminen olis jo varmaan liikaa toivottu.






Francis näyttää siltä et pihalla tapahtuu jotain erikoisen jännää...



Olen odotellut että puolukat alkais kypsyä pikkuhiljaa. Mustikkametsässä tuli käytyä useaan otteeseen ja nyt on pakastin täynnä mustikkaa. Lopulta oli pakko opetella myös tekemään hilloa että sai loput mustikat säilöttyä. Nyt on sitten jääkaappikin täynnä.


Puolukoita odotellessa olen ottanut uhreiksi omenat. Nopeasti viuhati hollantilainen Siwaan kun vihjailin että jos olis vaniljakastiketta niin voisin tehdä uuniomenoita.. Oli muuten hyvä resepti Pirkassa!



Hollantilaisen äiti oli ostanut mun rannalle tuollaisen kivan peltikyltin. Ja lokkikin täällä nykyään lentelee.



perjantai 4. syyskuuta 2015

Parvekekaverit

Näistä kuvista on jo aikaa, mutta laitetaan nyt kissaihmisten hauskuutukseksi tännekin. Alkukesästä oli Hakaniemen torilla hollantilaisia myymässä kukkia ihan-törkeän-halvalla. Minähän sitten ostamaan, on se meidän perheessä kuitenkin puolikotimaista. Ostan hollantilaisia paprikoitakin ennemmin kuin espanjalaisia. Istuin bussimatkan kotiin sitten ihana terassipuu sylissä. Merkistä ei ole tietoa, mutta enpä minä sillä hinnalla (7,50€) paljoa kysellytkään. Kuolkoon vaikka viikon päästä jos on kuollakseen. 

Oli kyllä hauska asiakaspalvelukokemus, koska tiskin takana oli 1 kpl vanhempaa miestä ja 1 kpl nuorempaa miestä, jotka heidän keskustelunsa perusteella luokittelin isäksi ja pojaksi. Ymmärrän hollantia jo aika hyvin mutta oma lauseenmuodostaminen on sen verran nihkeetä että asioin heidän kanssaan englanniksi vaikka kielen tunnistinkin. Poika kysyi jossain vaiheessa isältään että "Saanko antaa tuolle tytölle alennusta?" Hihittelin itsekseni. Kun ostokset oli tehty, kiitin kauniisti hollanniksi. Miekkonen kyllä punastui. :)

Heti kun puu pääsi parvekkeelle perille niin Francis alkoi hyvin perusteelliset tutkimukset sen alkuperän (tai jonkun muun kissoille tärkeän asian) selvittämiseksi:

*nuuh*

*nuuuuuuh*

*nuusk*

Huomaa lattialla oleva vihreä lelu.

"Ai tällanen."

Olin ostanut jo aiemmin kirppikseltä tuollaiset korit tarkoituksenani nimenomaan laittaa siihen joku isompi kasvi tänä kesänä. Siihen puu sopi kuin nenä päähän. En vaan saanut aikaiseksi että olisin istuttanut puun koriin, koska sitten olisi pitänyt ommella ensin sen sisälle joku suojapussi tms. jottei olisi taas mullat lattialla. Se siis jäi. Tarina jatkuu..

Koska puuta ei oikein voinut kastella suoraan tuohon päälle, otin tavaksi kylvettää sitä muutaman päivän välein vesipaljussa. Pidin siinä yön yli, puu imi minkä tarvitsi, ja jaksoi taas. Oikein hyvin se viihtyikin parvekkeella, alkoi heti kasvaa ihan hulluna ja teki kauniita tummanvioletteja kukkia.

Puun kylvetyksestä tuli nopeasti Francikselle hauska viihdehetki. Saman tien kun toin puulle paljun, Francis haki kissanruuan kylkiäisenä keväällä tulleen sudenkorentolelun ja pudotti sen paljuun. Uudestaan ja uudestaan. Mua ihmetytti toi, koska ennen tätä kyseinen lelu ei kiinnostanut kattimattia pätkääkään. Mutta kun puu meni vatiin, sudenkorento meni heti uimaan.. Välillä se sentään poimittiin tassulla puun juurelle levähtämään, ennen uutta upotusta.

"Mitäs kyttäät siin?"


Sudenkorento on kylpenyt tänä kesänä yhtä usein kuin tuo puukin. Mä en koskaan opi ymmärtämään kissoja.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Pyykkituoksuttelua

Blogimaailmassa on paljon kirjoiteltu ihanasta Le Pére Pelletier -pyykkietikasta. Itse luin siitä ensimmäisen kerran Valkoisen lumossa -blogista, jossa oli myös saman tuotesarjan arvonta. Päätin itsekin kokeilla.

Tykkään tuoksuista mutta en ole pitkään aikaan ostanut enää "tavallisia", voimakkaasti tuoksuvia pyykinpesu- tai huuhteluaineita. Mun tuoksutyylini on muuttunut. 

Meillä on yleensä Ecoverin nestemäinen pesuaine, joka on aika hyvä tahroille ja tehty kasvipohjaisista ainesosista. Niitäkin saa tuoksuilla, meillä on ollut tuollainen jossa on pieni mintun ja laventelin tuulahdus. Jostain syystä se sekoitus tuntuu mun nenuun vähän miehiseltä ja siksi olenkin käytellyt sitä perheen miesvaatteiden pesuun pääasiassa. Niissä ne tahratkin on, suklaajäätelöt oli taas viimeksi T-paidan etumuksessa.. :D

"Tuoksuttomana" pyykinpesuaineena olen käyttänyt Lilly´s Eco Clean Pyykinpesuainetta, jossa on (mielestäni hyvin mieto) appelsiininkukan tuoksu. Sillä saa hyvin pestyä myös herkempiä vaatekappaleita ja esim. villaa. 

Tämmöset kaverit.

Näillä kun pesee niin ei kyllä kuivat pyykit tuoksu oikein miltään, ja hyvä niin. Vaikka olenkin aina ollut tuoksujen perään, huomaan että uusi vähäkemikaalinen elämäntyylini on aiheuttanut sen, että suurin osa pesuaineissa, kosmetiikassa ja esim. elintarvikkeissa (!!) olevista tuoksuista tuntuu aivan liian voimakkailta. Ja keinotekoisilta. Alkaa ihoa kutittaa jo pelkästä ajatuksesta. Meillä yksi naapuri käyttää jotakin niin voimakasta huuhteluainetta tms. että haistan meidän kämppään asti milloin sen pyykit on kuivaushuoneessa kuivumassa. Silloin en voi ajatellakaan että veisin omat sinne sekaan. Samoin äidin luona yökylässä heittäydyin hankalaksi kun kaikki puhtaat lakanat tuoksuivat niin voimakkailta että tuli melkein vedet silmiin. En mä sellaisissa voi nukkua! Tätä on turha selittää ihmisille jotka pesevät pyykkinsä voimakkailla tuoksuilla, ei sitä huomaa ennen kuin lopettaa sen läträämisen ja hajuaistit palautuvat pikku hiljaa.  

Oho, nyt alkoi paassaaminen. 

Oikeasti, jotkut huuhteluaineet käryävät kuin hajuvesi. Puhtaat lakanat haisevat siltä kuin niissä olisi joku hajuvedessä kylpenyt lady jo nukkunut. Järkyttävää. En yhdistä tätä asiaa mielessäni kyllä puhtauteen.

Luin siis pyykkietikasta, jota käytetään huuhteluaineen tilalla. Netissä sitä luonnehditaan mm. näin:
  • poistaa pesuainejäämät pyykistä. 
  • ei jätä itse mitään jäämiä pyykkiin. Etikan tuoksu haihtuu kokonaan viimeistään kun pyykki kuivuu.
  • pyykistä tulee pehmeät ja raikkaat.
  • auttaa pitämään pesukoneen puhtaana: estää pesuainesaostumat pyykkikoneessa.
  • poistaa pyykistä epämiellyttäviä tuoksuja
  • kirkastaa värejä, poistaa tahroja
  • vähentää sähköisyyttä
  • ei sisällä allergisoivia tai herkkyyttä aiheuttavia aineita
  • poistaa kellastumia
  • voi käyttää myös yleispuhdistusaineena
  • turvallinen ja ympäristöystävällinen

Tilasin oitis Serafiinista pullollisen etikkaa, valitsin tuoksuksi appelsiininkukan. Olen käyttänyt sitä pääasiassa lakanoiden ja muiden kodin tekstiilien pesuun ja olen kyllä ollut tyytyväinen. Tuoksun vahvuutta voi itse säädellä, loogisesti jos etikkaa laittaa enemmän niin pyykkikin tuoksuu voimakkaammin. Liian vahvaa tuoksua en ole vielä saanut aikaiseksi. Oikeastaan lakanat tuoksuvat vain puhtailta, illalla kun kömpii puhtaisiin lakanoihin saattaa nenuun osua mieto tuulahdus appelsiininkukkaa.



Olen myös huomannut että pyykit tulevat todellakin pehmeämmiksi. Samoin pesukoneen lokero on puhdas ja raikas, eikä sitä tarvitse koko ajan kuurailla (emme muutenkaan käytä kuin nestemäisiä pesuaineita pääasiallisesti, mutta usein lokeroon silti kertyy kaikenlaista möhnää). Vielä en ole tuota yleispuhdistusaineena kokeillut, mutta ehkä sekin aika vielä tulee. 

Nyt kun mä kirjoitin tätä ja katselin noita Serafiinin sivuja niin tuli -ohopsan- tilattua myös puuteri- ja pionituoksuiset versiot. Muita maahantuojia muuten löytyy tästä linkistä. Mä jään odottelemaan uutta pakettiani.

p.s. Kuten mulla yleensäkin, kaikki tuotebloggaukset on ihan vaan mun omia höpinöitäni, ei maksettuja mainoksia tai muutenkaan sponsoroituja. Tykkään vaan jakaa tiedon eteenpäin jos löydän hyvän (tai huonon!) tuotteen.

maanantai 31. elokuuta 2015

Älä lennä leppäkerttu, jää mun parvekkeelle...voin keittää sulle puuroo.

En ole jostain syystä kovinkaan paljoa tänä kesänä kuvannut parvekkeella, saati sitten muistanut laittaa niitä vähiäkään otettuja kuvia tänne blogiin. Täytyy sanoa että tämä on ollut aika tuottoisa kesä yrttien kanssa. Joka päivä on napsittu tuoreita yrttejä salaatteihin ja muihin ruokiin, lisää vaan tuppaa edelleen. Ehkä oli hyvä ratkaisu olla ahnehtimatta ihan niin paljoa erilaisia juttuja, jätin tänä vuonna pois tomaatit, herneet sun muut yritelmät ja keskityin vain muutamaan kukkalajiin ja noihin yrtteihin, jotka onnistuin itse kasvattamaan.

Etsi kuvasta neuvoa-antava Chardonnay. :D


Kyllä mä yrttejä sitten ostinkin, mm. oreganon, timjamin ja minttuja. Alla on oregano päässyt pinkkiin purkkiinsa. Taustalla näkyy kasvihuoneeni satoa jo teini-iässä.




Kyllä niistä tuli ihan komeita kaikista, basilika ja ruohosipuli varsinkin kukoistivat. Ruohosipuli ei ole mun suosikkiani, olen yhdestä puskasta sitä käyttänyt, toinen yhtä komia lähti Annhildin matkaan. Persilja kasvoi isoksi ja hienoksi kunnes siihen ilmaantui yhdessä yössä ihan hullu määrä kirvoja ja järkytykseltäni nakkasin persiljat menemään.


Salaattisatoakin on saatu. Tosin vaan tuollaisia pikkulehtiä, laitan niitä aamuisin leivän päälle.


Kirvoja vastaan olen joutunut taistelemaan ehkä enemmän kuin aiempina vuosina. Vaikka on ollut niin viileää ja sateista! Luin että niitä tulee helposti lasitetulle parvekkeelle, jossa luukut on kiinni ja kirvoilla lämmintä ja mukavaa. Nostinkin yritit monesti parvekkeen kaiteelle ja avasin lasit koko päiväksi, siinä ovat sitten tuulen tuiverruksessa olleet. Ja täytyy sanoa että se kyllä auttoi aika paljon.

Olen yrittänyt muutenkin torjua öttiäisiä luonnollisin keinoin. En jaksanut tänä vuonna alkaa keittelemään tomaatinlehtiä (niin, eikä mulla olis niitä edes ollut..). Pakotin yks päivä hollantilaisen mun kanssa leppäkerttukävelylle. Se on sellainen että käydään pokkana Prismassa niin kuin normaalit ihmiset, mutta sen sijaan että tultais bussilla kotiin ennen kuin ostokset kuumenee niin kävellään peltojen poikki ja pysähdytään tutkimaan joka puska leppäkerttujen varalle. Mulla oli mukana itse tehty hieno leppäkerttupurkki ja kaikki.



Miks muuten leppäkerttuja on nyt vähemmän kun silloin kun olin pieni? Vai onks se vaan Helsingin vika? Vai enkö mä vaan huomaa niitä enää..?

Saaliiksi saatiin 3 salskeaa kaveria. Yksi oli helppo ottaa kiinni kun se oli kaksi käsin (vai montako niitä nyt on) tarrautunut johonkin paksuun otukseen (kirvaan?) ja näytti sitä syövän, ei edes huomannut kun mä nappasin hänet kyytiin. Muut oli sitten vähän eloisampia kavereita. 

Perillä kohteessa laskin leppäkertut vapaaksi yrttien sekaan ja käskin hoidella erityisesti mintussa havaitut kirvat pois päiviltä.


No mitä he tekevät? Katsovat laiskasti ympärilleen ja porhaltavat saman tien avoimista parvekelaseista tiehensä. Kiittämättömät.

Onneksi kirvaongelma on tällä hetkellä aika lailla selätetty. Niitä on ainoastaan yhdessä koristepuussa. Siitä olen kirvoja torjunut nk. valkoisella öljyllä (ks. "white oil") jota voi helposti valmistaa useimmiten valmiiksi kotoa löytyvistä ainesosista.

Edit:
Jäi näköjään yksi kuva puuttumaan. Sitä vaan piti sanomani että vähän vissiin omakin vika että kaikenlaisia ötököitä parvekkeelle ilmaantuu kun laahaan koko ajan ulkoa kukkia mukanani. Mutta kun ne on niin nättejä! Ja ilmaisia!

 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...